Ruoka tulee pellolta, merestä ja metsästä

Gunilla Norbland on syntynyt maaseudulla, jossa viljely, kalastus ja metsästys on aina ollut osa arkipäivää ja riista tärkeää ruokapöydässä. Hän on ollut mukana metsästämässä lapsesta saakka.

“Monta hienoa muistoa! Muistan, kuinka lapsena olin isän kanssa metsässä ja kuuntelimme kun koira haukullaan pysäytti hirven, ryömimme kallion yli laelle nähdäksemme koiran ja hirven. Se tuntuu yhtä hauskalta nyt, omien lasten kanssa!”

Gunilla kokee myös kunniana, että voi itse hankkia ruokaa perheelleen.

“Olen ainoa nainen metsästysporukassamme ja kun mieheni on innokas metsästäjä, ajattelin, että kyllähän minäkin osaan, sanoo hän naurahtaen.”

“Niin päätin lähteä itsekseni “kytikselle”. Jätin lapset äitini luokse, otin pyssyni ja menin metsään ja sain kuin sainkin metsäkauriin kotiin vietäväksi! Siinä olikin hommaa raahata eläin yksin kotiin ja kun sain eläimen lahtivajaamme soitin itse asiassa isälleni. Hän ei saanut  sanoa sanaakaan, seisoi vain siellä tukenani, kun suolistin eläimen.”

Gunilla Norblad harjoittaa hotellitoimintaa Westerby Gårdissa, joka on hänen kotitilansa. Hänelle on tärkeää, että ruoka, jota tarjoillaan, tulee läheltä. 

“Tämän päivän asiakkaat ovat erittäin tietoisia ja kiinnostuneita ruoan alkuperästä ja se varmastikin korostuu, kun he tulevat tällaiseen paikkaan maaseudulle, keskelle luontoa. Yrittäjänä haluan olla ylpeä ruoasta, jota tarjoilen ja seison sen takana.”

Ja nyt, kuten Gunilla aiemmin mainitsi, hänen omat lapsensa ovat mukana metsästämässä, aivan kuten hänkin oli isänsä kanssa. 

“Minulle on tärkeää, että lapset oppivat, mistä ruoka tulee. Että me ihmiset olemme osa luontoa ja on aivan luontevaa metsästää, kalastaa, keräillä ja viljellä. Minusta ihminen on tänä päivänä vieraantunut luonnosta. Toivottavasti hiljalleen on kuitenkin tapahtumassa muutos parempaan!”

Millaisena Gunilla näkee metsästyksen merkityksen Suomessa tänä päivänä?

“Metsästys on tärkeää sekä sosiaalisen puolensa – yhteisöllisyyden metsästysporukoissa – että riistanhoidon vuoksi, jotta kantaa rajoitetaan sopiviin mittasuhteisiin. Niin kuin luonnon suhteen ylipäätään, huomaan, että yhä useammat haluavat sitoutua ja tuntevat vastuunsa. Samanaikaisesti kiinnostus riistaa kohtaan lisääntyy, onhan se ekologista ja hyvää! Olemme järjestäneet ammuntakursseja naisille ja ne ovat olleet erittäin suosittuja! Siinä huomaa selvästi kiinnostuksen lisääntyneen.”

Vaikka kuluttajien keskuudessa kiinnostus riistaa kohtaan on lisääntynyt, ei ole helppoa saada lihaa myyntiin. Monilla metsästäjillä ja heidän sukulaisillaan on pakastimet pullollaan samanaikaisesti kun kuluttajat kyselevät kaupoista riistaa turhaan. Westerby Gårdilla on meneillään prosessi, jotta lahtivaja saataisiin ilmoitettua ja pienimuotoinen suoramyynti kuluttajille sallittaisiin. 

“Ajattelen, että tärkeintä olisi saada yksinkertaiset suuntaviivat ja direktiivit, mitä lahtivajalta, sekä metsästäjiltä vaaditaan, jotta voisi myydä lihaa. Nyt on työlästä ja vaikeaselkoista löytää kaikki kappaleet ja muodolliset vaatimukset, jotka tulee täyttää, jotta liha olisi hyväksyttyä. Sitä paitsi metsästys on raskasta työtä, metsästäjät tarvitsevat kohtuullisen korvauksen työstään. Eli kuluttajiltakin täytyy löytyä maksuhalukkuutta. Onneksi on näitä asioita työstetään erilaisissa projekteissa!”

Lisää riistasta voit lukea esimerkiksi:

https://www.novia.fi/valmaendeavvilt/sv/allmant

https://svenska.yle.fi/artikel/2021/03/30/hjort-och-algkott-efterfragat-bade-jagare-och-konsumenter-behover-tanka-om-for

Teksti: Pia Abrahamsson, Slow Food Länsi-Uudenmaan hallituksen jäsen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.